Sisarukset peurajahdissa Tervakoskella

Isäntä ja paikallisen metsästysseuran edustaja Ari on järjestänyt jahteja isoillekin porukoille, ulkomaita myöten, joten uskon, että homma on sujunut mallikkaasti vanhalla rutiinilla.
Pyysin Arilta lyhyttä kertomusta metsästyksen kulusta, kiitos jo etukäteen, lisään sen tähän juttuun myöhemmin.

Onnittelut kaikille, kasvattajat kiittää, kiva kirjoitella tällaisia metsästysjuttuja kasvateistamme!
 
Arin värikäs metsästyskertomus:

"Joulukuun alussa viimeinkin saatiin aikataulut kohdalleen ja Ville lähti Iitun kanssa ajamaan 500 km matkaa kohti etelää, Tervakosken metsästysseuran peurametsille. Illalla kun pääsivät perille metsästysseuran majalle, niin sisarukset (Ara ja Iitu) tutustuivat toisiinsa riehumalla. Arska ja Ville purkivat tavarat ja suunnittelivat seuraavan päivän ajon kuvioita, samalla käyden läpi seuran sääntöjä metsästykseen liittyen. Saunomista unohtamatta.

Tiistai aamuna huomattiin, että peurat olivat käyneet majan pihalla olevalla perunakasalla, joten koirat päätettiin laskea irti suoraan siitä. Iitu lähti ensin ja jonkin ajan kuluttua Ara toisille jäljille. Ei mennyt kauaakaan kun Ara sai ajon. Ville siirtyi passiin ja peurahan sinne tuli ja meni, oli tällä kertaa liian nopea. Sitten olikin jo Iitulla ajo päällä ja siirryttiin passiin. Ajo lähestyi ja oltiin varmoja, että kohta jompikumpi pääsee ampumaan… mutta eikö mitä, 300 m ennen meitä Iitun haukku loppui ja kääntyi omia jälkiään takaisin, mitä ihmettä ??? Ei voitu ymmärtää mitä tapahtui, joten Iitu kiinni ja tapahtumapaikalle tarkistamaan jälkiä. Syykin sitten selvisi, peura oli juossut hirvilaumaan ja jäljistä päätellen hirvet olivat antaneet Iitulle lähdön.

Loppupäivä sujui samoissa merkeissä, molemmat koirat löysivät vielä peuroja, mutta ampumaan emme päässeet. Kello kävi ja alkoi olla kiire majalle syömään ja vaatteita vaihtamaa, jotta ehditään kyttäyskoppeihin istumaan vielä ennen pimeän tuloa. Koppeihin kun ehdittiin, niin ei mennyt kuin vajaa tunti, kun kuuluu laukaus ja Ville ilmoittaa, että peura nurin. Ei huono, koska tämä oli Villen ensimmäinen kerta kyttäyskopissa ja heti tuli saalista! Yhdessä haettiin peura autoon, nylkypaikalle ja kylmiöön. Sitten päästiinkin jo saunan lämmitykseen.

Jotta koirilla oli mahdollisimman hyvät oltavat, niin Taru oli iltaisin koiria majalla vahtimassa ja iltalenkit hoitamassa. Ja välillä myös erotuomarina välissä, kun toinen olisi halunnut nukkua ja toinen leikkiä.

Janne ja Hilla olivat kutsuneet meidät metsästämään yksityismaille, joten suuntasimme sinne keskiviikko aamuna. Nyt kolme sisarusta oli koolla (Ara, Hilla ja Iitu). Kyseisen päivän Janne toimi metsästyksen johtajana ja paikka oli mitä hienoin!

Ensimmäisessä ajossa Iitu laskettiin irti ja hetken päästä alkaa haukunta ja peuroja sinkoilee vähän joka puolelle, mutta ohi passien. Toisessa ajossa Ara ja Iitu irti. Ara sai ensin ajon päälle ja mutkittelun jälkeen tuli Villelle, joka ampui peuralehmän. Kolmannessa ajossa sitten Hillan ja Iitun vuoro, Hillan ajo suuntaakin Villeä kohden, josta Iitu ajoi peuran Villen passiin ja taas peura nurin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan ajo jatkui edelleen Hilla edellä, Iitu perässä ja ajoivat peuran suoraan minulle, peura nurin!

Tässä vaiheessa todettiin, että päivä oli ollut täydellinen ja voidaan lopettaa, koska kuitenkin edessä vielä peurojen nylky ja Villen parin peuran paloittelu.

Suuri kiitos Jannelle, että saimme olla mukana jahdissa! Jannen ammattitaito passien asettelussa ja rauhallisuus loivat hyvän ja turvallisen jahdin. Päivä meni parhaimpien jahtien joukkoon!

Torstai aamuna Ville ja Iitu suuntasivat auton keulan kohti kotia. Auto täynnä peuranlihaa ja päässä takuulla mieleenpainuneita muistoja. Väsynyt, mutta onnellinen kuvaa ehkä tuntoja tässä vaiheessa.

Toivottavasti ensi kaudella nähdään taas näissä merkeissä ja mahdollisesti saadaan mukaan muitakin sisaruksia !?!"
terv. Ari