Riihimäen KV näyttelyssä taisteltiin voitosta, ihan loppuun asti

Syksyn kaunein sää, esityshihnan toisessa päässä Melissa ja toisessa tyttäremme Roosa, siinä taistelun alkutahdit.
Edellisenä iltana Roosa vähän treenaili Melissan kanssa Rajamäellä, minne olimme kokoontuneet viikonlopun viettoon, kaikki näytti hyvältä seuraavan päivän koitokseen.
Melissan rentous ennen final coundownia antoi lisää uskoa tulevaan, eräskin 40 v beaglerodun kanssa taistellut vanhempi rouva kävi ihan varta vasten moikkaamassa ja kehui Melissaa kun se rentona makaili allekirjoittaneen sylissä, kaikki näytti hyvältä, odottelimme tuomariteltan varjossa tunnin.
Sitten kaikki alkoi, isäntä poistui paikalta ja kaikki jäi äidin ja tyttären osaaviin käsiin, näin olimme sopineet, että Melissa keskittyisi paremmin kehässä esiintymiseen, eikä haikailisi rakastamansa isännän perään
Ensin täytyi voittaa avoin luokka ja saada SA  että yleensä päästäisiin taistelemaan voitosta, kyllä oli jännittävää katsella kaukaa sivusta, mitään ei voinut enää tehdä, opit oli annettu ja voi vain seurata battlen kehittymistä.
Näin jo kaukaa, että tämä saattaisi olla meidän karkkipäivä, niin hyvin Melissa esiintyi ja lopulta voitettiin avoin luokka ja päästiin jatkoon.
Onneksi sertistä ei enää tarvinnut kilpailla, viimeinen tuli viikko sitten Kouvolan KR näyttelyssä, mutta cacibista me haaveiltiin.
Vielä käyttöluokka ja vastassa pitkän linjan kasvattajat, Ruskametsän Sisko ja Markku Ekonoja kasvatillaan Ruskametsän Kivalla,  olimme ottaneet jo yhteen useampaan otteeseen viikon aikana ja nyt oli edessä viimeinen koitos, Ekonojat janosivat viimeistä sertiä koiransa valioitumiseen ja
lisäksi oli vielä kettukoira Jökömäen Pihka, joka oli tullut muotovalioksi vain 4:ssä näyttelyssä.
Muutama pyörähdys kehässä...odotusta...ja lopulta Markku Kipinä valitsee voittajan...rumpujen pärinää...SATUMEREN MELISSA!
Ei ollut riemulla rajoja, vanhaan jäykkään tapaan yritettiin kuitenkin käyttäytyä korrektisti, vaikka miten tunteet sisällä kiehuivat.
Tavoite oli meidän osalta täyttynyt, ja oli kiva huomata, ettei ruskametsäläistenkään tarvinnut tyhjin käsin kotiin lähteä, vaan saivat tavoittelemansa SERTIN mukaan, onnittelut muotovalion tittelistä!
Lopulta taistelu ROPin voitosta meni meiltä esiintymisen puolesta ihan pyllylleen, Melissa kaiken sen voittihuuman jälkeen menetti otteensa ja halusi vain isäntää onnittelemaan, toivottavasti se ei ratkaissut viimeistä taistelua kun emme yltäneet ihan rodun voittoon saakka vaan sen vei Räntäaamun Ketku, onnittelut omistajille ja kasvattajalle, Remeksen Eevalle!
Pitää vielä nostaa esille Tuomipuskan Otto, joka sai myös viimeisen sertinsä ja valioitui 6:ssa näyttelyssä, onnittelut! 
Väsyneenä mutta onnellisina päätimme viikon kestävän Etelä-Suomen turneen, kiitokset kaikille mukana olleille!!!