Melissan uskomaton jänisajo

04.12.2022
Melissa ja Jari
Melissa ja Jari

Melissa(5 v.) on pöllytellyt jäniksiä tänä syksynä mielin määrin, useampi ajokin on päättynyt kaatoon, tämä on selvästi paras kausi.
Ylösotto on parantunut, ajoon on tullut varmuutta, haukun herkkyys on myös parantunut, vielä enemmänkin saisi antaa ääntä, mutta parempi vähän tiukka kuin löysä, etenkin alussa ajovauhtia on vielä liikaa, mutta toisaalta on sitä "kiljumista" kiva kuunnella, ei jätä ketään kylmäksi. 
Tänään vielä se kirsikka kakun päälle, laskin Melissan irti iltapäivällä, ammuin jänistä hyvästä ajosta, mutta en saanut kaadettua. Kaikkien mutkien jälkeen jänis "hävisi" teitten risteykseen, "hämärä jo metsään hiipi", valittelin kaverilleni Jarille, että pitipäs sattua vielä tuo autokin tuohon sotkemaan jälkiä, kun Melissa jäi pyörimään risteykseen.
Päätimme lopettaa jahdin ja Jari sanoi, ettei pidä syyttää olosuhteita, hyvän koiran on pidettävä jänis liikkeessä kaikesta huolimatta.
Vähän jäi tuo kommentti päähän soimaan ja koin sen jopa hieman epäreiluksi, kun läksin hakemaan toista koiraa metsästä.
Palattuani takaisin risteykseen, suureksi hämmästyksekseni Jari oli siellä suolistamassa jänistä, nousin autosta ja kysyin mitä ihmettä on tapahtunut.
Hän kertoi odotelleensa poikansa kanssa risteyksessä, kun huomasi, että jotain oli tulossa tietä pitkin, ensiksi oli ajatellut autoksi, mutta nopeasti olikin huomannut, että Melissahan siellä oli tulossa jänis hampaissaan, luokse päästyään Melissa oli pudottanut kuolleen jäniksen maahan hänen eteensä, oli varmaan ottanut Jarin kommentin hyvästä koirasta tosissaan.
Asiaa tutkittuamme Tracker- ohjelmasta, huomasimme, että jänis oli mennyt tietä pitkin lähelle ylösotto paikkaa makuulle, olin varmaan haavoittanut jänistä ampuessani, Melissa oli mennyt äänettömästi makuupaikalle, tappanut jäniksen ja kantoi sen meille n. kilometrin päästä.
Hattu päästä, oli se niin kova suoritus, se oli tosiaan kuin kirsikka kakun päälle, en muista milloin olin lähtenyt niin tyytyväisenä kotiin metsästyspäivän jälkeen, voi luoja Melissa, minkä teit, et jättänyt haavoittunutta jänistä metsään, iso kiitos sinulle!
Olin suunnitellut astuttaa Melissan seuraavaan juoksuun, tämä päivä kyllä vahvisti lisää asiaa.