Koiraperheeseen tulee vauva

Hei vaan kaikille, ajattelin laittaa juttua siitä, miten käy kun koira saa kaverikseen ihka elävän vauvan, ei siis mitään muovista babyborn-vauvaa. Ajatuksen sain kun Lehtosen Veera Tammelasta oli laittanut kuvan Hillasta ja tyttärestään Miisasta kasvattiemme whatsapp-ryhmään. Laitoin Veeralle viestiä, että haluaisin tehdä jutun sivuillemme aiheesta. Sitä saa mitä tilaa, niin kävi tässäkin tapauksessa, toivottavasti tästä on myös apua muillekin, vaikka onhan tämä näinkin mielenkiintoista luettavaa. Pyysin Veeraa lähettämään pienen jutun heidän tarinastaan, tässä siis Lehtosen perheen (Veera, Janne, Miisa, Hilla ja Kaapo) tarina:

" No mun mielestä tärkeintä on ollu se pohjatyö mitä on tehty koirien kanssa ennen vauvan tuloa. Meillä koirien hierarkia on ollut selvä (Hilla on pomo), molemmat käyttäytyy hihnassa ja tottelee käskyjä. Tää on helpottanu huomattavasti esim. koirien lenkityksiä kun on kaksi koiraa ja vaunut. Molemmat koirat kulkee nätisti eikä riehu omian hihnan päässä niin lenkkeily on meille mukavaa ja helppoa vaikka olisinkin yksin lenkittämässä. Meillä on myös koirille omat paikat (pedit) mihin pääse lepäämään ja kun koira on pedillä niin siihen ei kosketa eikä muutenkaan mennä häiritsemään. Nukkuvaa koiraa ei kosketa, syömässä olevaa koiraa ei kosketa ja aina kun koiraa kosketaan niin se tehdään nätisti. Sillon ku mä olin vielä synnärillä, Janne toi kotiin vauvanhajusia/puklusia rättejä koirille haisteltavaks ja tutustuttavaks. Meillähän Hilla oli paljon hitaasti lämpenevämpi kuin yltiösosiaalinen Kaapo. Hilla alkuun vaihto huonetta aina kun tulin vauvan kanssa esim. Olkkariin mutta noin kahden viikon jälkeen tuli jo viereen rapsuteltavaksi. Kertaakaan ei ollu mitenkään vihainen/murissut tai mitään vastaavaa. Lähinnä vältteli vauvaa ja halusi seurailla tilannetta vähän kauempaa ja kun annettiin aikaa nii parin viikon jälkeen ei ollut moksiskaan koko vauvasta. Nyt Miisa täyttää 10kk ja liikkuu jo kovin. Koirat kiinnostaa ja niiden perässä ois kiva konttailla jatkuvasti. Koirat ei tästä aina oo nii mielissään vaan loikkaavat sohvalle nukkumaan minne pikku vintiö ei vielä yllä 😂" 

Kiitokset Lehtosen perheelle kun jaoitte kanssamme oman tarinanne!