Cira kasvaa ja vahvistuu

Ei olla kaduttu( vielä), että jätettiin Cira meille kotiin viimeisestä pentueesta. Pitkästä aikaa meilläkin vietetään pentuaikaa, olemme lukeneet monta vuotta millaisia riiviöitä meidän kasvatit ovat olleet ja pakkohan sitä oli ottaa iso haaste vastaan.

No, pitääkö tieto paikkansa, juu ja ei, aivan varmasti purraan kaikkea mahdollista, pissitään lattioille ja kakitaan eteiseen, mutta vain jos ei ole aikaa vahtia tai pentu jätetään touhuamaan itsekseen.
Toisaalta sitä pyyteettömän rakkauden määrää, mitä pennulta saa osakseen, ei voi rahassa mitata, sitä syvää luottamusta ja aina iloista elämän asennetta ei muuten arkielämässä kohtaa, joten tähän asti ollaan reilusti plussan puolella. Olemme alkaneet tutustua pikkuhiljaa, tietysti aluksi äidin kanssa, meidän riistamaihin ja hyvin reipasta on meno ollut, pikkuisia ilopissoja tulee silloin tällöin, kun vieraat silittelee ja kehuu, voimaa ja painoa on myös tullut lisää mukavasti, toivottavasti hyvä kehitys jatkuu ja Cira pysyy terveenä.
Sisaruksillakin tuntuu elämä olevan mallillaan eikä isompia ongelmia ole ollut, hienoa, terkkuja vaan siskoille ja veljille!