"Lepää rauhassa"

Satumeren kennelin oppi-isä, edesmennyt Kellolan kennelin kasvattaja, Oiva Nevalainen, esittämässä kasvatustyönsä hedelmiä myöskin edesmenneelle, legendaariselle ulkomuototuomarille, Esko Nummijärvelle, Joensuun näyttelyssä.

Oiva "ukki" - koirankynnen leikkaaja on poissa.

Kennelin historia

Kennelajatuksethan tulevat usein mieleen vasta silloin kun saa hyvän koiran, niin myös meillekin kävi 1.11.2002, Ossi Hölttä Mikkelistä soitteli eräänä syysiltana ja kertoi, että voisi luopua ajokoiranartustaan, Porolammen Sissistä, olimme jutelleet aiemmin, että ottaisimme koiran häneltä, jos hän siitä joskus luopuisi, sitä valintaa elämässämme emme ole tarvinneet katua.
Meillä ei aiemmin ollut omaa metsästyskoiraa , mutta olimme touhunneet paljon tuttavien koirien kanssa metsästysretkillä, enimmäkseen hirvikoirien, kiitokset vaan siitä kaikille. Sadulla oli myös pieni villakoira, Sara, hänen suvussaanhan kenneltoimintaa oli harrastettu vuosikausia ( airedalenterrieri).
Kyllä tunteet nousee pintaan tätä kirjoitettaessa, niin hieno koira Sissi oli, Sissin vahvuus oli, ettei se ajossa mennyt kertaakaan ns. paluuperille vaan oikaisi suoraan tuoreille jäljille ja siksi ajo kulki niin hyvin, ylösotto oli myös huippuluokkaa, vanhatkin jäljet kelpasivat, jos uudempia ei ollut ja jänis löytyi, jos niitä yleensä oli siinä maastossa.
Vanhemmiten Sissi tuli hieman hakulöysäksi, mutta metsästystä se ei haitannut, päinvastoin, kaiken hyvän lisäksi Sissi osasi varoa autoja, ei ollut sellaista paikkaa mitä olisi tarvinnut pelätä, uintikin maittoi tarvittaessa.
Hienoin tarina Sissistä  oli se kun olimme Sissin ja Merin kanssa pienessä saaressa, Meri oli tietysti tosi rasittava vanhalle Sissille, niinpä huomasin aika äkkiä, ettei Sissiä enää näkynyt. Läksin etsimään sitä saaren itäpuolen päästä ja tullessani saaren rantaan, huomasin, että Sissi oli uinut muutaman sadan metrin päähän mantereelle ja nousi juuri kalliolle itseään ravistelemaan vedestä, huusin sille, että tulisi takaisin, kun ei ollut vielä metsästyskausi alkanut. Kyllä leuka loksahti kun näin, että Sissi laskeutui rantaveteen ja lähti uimaan takaisin saareen, otin tapahtumasta pienen videopätkän( kts.alla video) .

Olimme päättäneet ottaa toisen koiran kasvamaan Sissin rinnalle, niinpä lähdimme eräänä kevätpäivänä v. 2005 Nurmekseen Oiva Nevalaisen luokse ajokoiranpentuja katsomaan, Oiva antoi valita kolmesta nartusta, allekirjoittanut valitsi tulevan kansainvälisen muotovalion, Kellolan Iipin, mutta tyttäremme Roosa halusi Merin ja niin kohtalo puuttui peliin ja Kellolan Meristä tuli meidän koira( kts.alla video) ja Oivasta ns. oppi-isä kenneltoimintaan.
Oiva opetti meille kaiken oleellisen suomenajokoirien kasvatuksesta ja lisätietoa saimme alan julkaisuista sekä metsästä että näyttelyistä.

Vuonna 2007 tulimme siihen tulokseen, että otamme kolmannen koiran, kun Sissi alkoi jo jäädä eläkkeelle, valitsimme Karkon Lilon Martti Kinnuselta Tohmajärveltä ( Karkon Sirusta ja Prihan Sällistä ), parempiluonteista koiraa saa hakea.

Sissi kuoli yöllä tarhaan 12 v. ikäisenä alkukesästä 2007 , hautasimme sen meidän kesämökin pihaan. 

Sissin kuoltua haimme vielä Soipan Sinin Paavo Soiniselta Pieksämäeltä, olimme katselleet netistä Oinosen Heidin Pokon Pippuria ja aikomuksena oli ottaa pentu Pippurista, mutta pentuja oli varattu siinä määrin, ettei se onnistunut, Heidi soitteli myöhemmin ja kertoi Paavon tulevasta pentueesta ja niin saimme ns. keulilta valita Sinin, onni oli siinäkin matkassa mukana.

Kun pennutimme Merin ja päätimme ottaa oman kasvatin, niin annoimme Lilon pitkäaikaiselle metsästyskaverillemme Asko Lindgrenille Sulkavalle ( kuvassa ), loppujen lopuksi meille jäikin kaksi pentua, Tuuli ja Sisu, uroskoiran pitäminen narttujen kanssa on joskus hankalaa, mutta Sisulla oli vahva tarina ja emme halunneet luopua siitä.
Sisu syntyi melkein vuorokautta myöhemmin kuin muut ja taistelun kautta pääsi perheeseemme, syntyessään sikiöasennossa se painoi 196 gr, olin jo viemässä sitä roskiin, kun se rääkäisi yhtäkkiä pesuhuoneessa, Meri huolestui sen kuullessaan ja meidän naisetkin pyysivät tuomaan sen takaisin, joten annoin sille tekohengitystä ja vein takaisin laatikkoon.
Seuraavana aamuna sanoin Satulle, että lopetan pennun, jos se ei ole alkanut syömään emänsä nisästä puoleenpäivään mennessä, jolloin Perttu tulee koulusta, niin siinä kävi, että vähän ennen Pertun tuloa laitoin Sisun nisälle ja sanoin sille, että tämä on sen viimeinen mahdollisuus, Sisu alkoikin heti imeä nisästä ja illalla taisteli niistä niinkuin muutkin, siksi annoimme sille nimen SISU.
Loppujen lopuksi meille jätettiin Merin kaikista pentueista yksi jälkeläinen kasvamaan, että voimme seurata niiden kehitystä päivittäin,  meille kertyi sittemmin seitsemän koiraa( Tuuli, Sisu, Lissu, Neito, Tassu, Aamu ja Melissa).
Neidolle sattui tapaturma alkutalvesta 2014 ja se jouduttiiin lopettamaan, Lissu meni metsästyskaverilleni Askolle Sulkavalle kun Aamu jätettiin Sinin pentueesta.

Uutena tulokkaana perheeseemme saapui dreeveri alkukesästä 2014 Esa Tauriaiselta Karkkilasta, Perttu halusi pienen koiran ja valitsi tietämättään toisen ajavan koirarodun Joensuun näyttelyssä.
Lopulta suruksemme Aura jäi 15.2.2019 Liperissä auton alle ja kuoli heti saamiinsa vammoihin.
Onneksi olin ollut yhteydessä Rantasalmen sulttaaniin, Ismo Putkoseen, Ismolta oli peruuntunut yhden pennun myynti ja niinpä hän toi pennun Heinäveden näyttelyyn minun katsottavakseni, oli kuitenkin sen verran kiirettä, etten ehtinyt tutustua pentuun ja pyysin Ismolta voisinko ottaa pennun mukaani kotiini, mihin sain suostumuksen ja niinpä lähdettiin kotia kohti pennun kanssa.
Sillä tiellä ollaan vieläkin Heran kanssa, eipä ole tarvinnut katua hetkeäkään sitä valintaa, vaikka oli se kyllä kerran lähellä kun nuorena Hera ei meinannut antautua kiinni.

Suomenajokoirien palkintotuomarikortin sain syksyllä 2008 ja dreeverien 2016.
Kävimme  kasvattajakurssin loppusyksystä 2008, Hotelli Juliessa Joensuussa, anoimme kennelnimeä talvella 2009, kennelimme nimi hyväksyttiin 11.6.2009.

Kennelnimi tulee Satusta ja kantanarttu Meristä=>SATUMERI=> Satumeren kennel.

Meillä on 64 omaa kasvattia, 24 pentua Meristä ( Tahti, Vili, Luontopolun Retu ja Hakatien Robin) ,12 pentua Sinistä ( Vili, Manu, Satumeren Tassu ) , 7 pentua Tuulista ( Kellolan Naku ) ja 21 pentua Herasta ( Humu, Fu Blu Artemis, Korvanmäen Pikku-Ukko) , lisäksi olemme rekisteröineet 18 kasvattiemme pentua nimiimme.

Omista kasvateista Niko on saanut kansainvälisen- ja Suomen muotovalion sekä Suomen käyttövalion arvon, Sisu ja Madonna Suomen muotovalion arvon ja Madonna lisäksi kansainvälisen muotovalion, Tsekin juniorimuotovalion, Italian muotovalion arvon sekä veteraanimuotovalion arvon.
Meri tuli v. 2009 kaksoisvalioksi ja Sini muotovalioksi , lisäksi Meri valittiin vuoden eräkoiraksi ja voitti paikallisen Sanomalehti Karjalaisen koirakilpailun 2009, Sini tuli kaksoisvalioksi 2011, tuli toiseksi maksimipisteillä Sanomalehti Karjalaisen koirakilpailussa ja valittiin vuoden 2012 eräkoiraksi Enonkoskella.